|
Olli Ervasti
10 dicembre 2008
Fiorenzo Bodrato ( s. 1973) on tämän yhtyeen johtaja ja säveltäjä. Hän on aikaisemmin tehnyt omaa musiikkiaan mm. Carlo Actis Daton kera, ja tuo levy on lehdessämme jo aikaisemmin arvosteltu. Tämä levy alkaa perin arveluttavasti: rumpali soittaa discokomppia ja puhaltajat kuulostavat hieman epävireiseltä Pelastusarmeijan torvisoitsikolta. Mutta hei, piisin nimi on Greatest Hits Revisited, joten tämähän on ironiaa. This is humor! seuraavissa raidoissa idea alkaa selkiintyä ja musiikki kuulostaa jo miellyttävältä. Torvisovitukset ovat hieman laiskanpuoleisia ja intervallit arvattavia, ikään kuin tällainen pitkän linjan harrastajakin voisi tämmöistä säveltää. Tahtilajit ovat suurelta osin epäkeskoja. Itse olin laskevinani 9- ja 13-jakoa, mutta solistit sen kun soittelevat päälle kovinkaan rytmiin sitoutumatta. Shuffle-kappaleessa soitetaan hieman freetä, mutta ei shufflea (humor?), ja ainoa pidempi suora svengi kuullaan Funk-sävellyksessä, jossa ei ole funk-rytmiä (humor??)
Puhaltaja ovat hyvin koulutettuja ja soittavat lähes virheettömästi. Tenoristiksi mainittu Buffa puhaltaa niin korkealta koko ajan, että olisin uskonut, jos torveksi olisi väitetty alttoa. Tuossa Funk-piisissä hän soittaa erittäin kauniisti svengaten, mutta obligaattona on Gianpiero Malfatton pasuuna, joka ääntelee kuin nälkäisen suoli. Peräaukon ääniin asti ei onneksi mennä.
Kovin tavanomaista soittoahan tämä on, vaikkei ollenkaan huonoa. Italiassa on vahva jazz-taso, ja kun pojat pääsevät vaikkapa Daton joukkueeseen, voinee odottaa huippusuorituksia.
OlliE
http://www.jazzaimaa.com/jazzr15/index.php/kaikki-arvostelut/263-lk2
|
|
|